Kun ei luista

Joskus ei luista juttu ja joskus taas suksi. Toisinaan ei tunnu luistavan treeni tai arki ja välillä saattaa myös törmätä tunteeseen, ettei mikään luista.

Kun juttu ei luista, siitä voi seurata hieman kiusallinen fiilis, jolloin saattaa lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Ei sitten puhuta mitään. Suksen luistamattomuus taas johtaa usein siihen, että turhautuu ja jalasta lentää niin sukset kuin monotkin. Kun mikään ei tunnu luistavan, valtaa mielen usein negatiiviset tunteet ja ajatukset. Kuinka päästä näistä negatiivisista tuntemuksista eroon?

10 asiaa, mitä tehdä kun ei luista:

1. Itke

Sanonta: "Itkeminen helpottaa", ei ole myytti vaan ihan tieteellisesti tutkittu ja todistettu fakta! Itku määritellään esimerkiksi Wikipedian mukaan näin: "stressiä laukaisevan parasympaattisen hermoston tapa palauttaa elimistö lepotilaan tunnekuohun aiheuttamassa hermojännitystilanteessa.". Itse itken helposti niin ilosta kuin surustakin ja olen oikeasti sitä mieltä, että itkeminen rentouttaa ja puhdistaa mielen sekä kehon.

2. Liiku

Lähde rakkaaseen harrastukseen, lenkkipolulle, ryhmäliikuntatunnille tai kuntosalille potkimaan suru/stressi/ärsytys etc. negatiiviset tunteet ja ajatukset pois kehostasi. Liikunta lisää mielihyvähormonien tuotantoa sekä vaikuttaa myös terveyteen todella positiivisesti.

3. Nuku

Surkea päivä siirtyy imperfektiin, kun painaa pään tyynyyn. Aivot ja kroppa saavat levähtää yön aikana, jolloin ne palautuvat rasituksesta. Seuraavana aamuna kaikki näyttääkin jo paljon valoisammalta! 

4.  Syö

Hyvin ja terveellisesti! Liian usein surullisena lohduttaudutaan ja tukahdutetaan sitä pahaa oloa herkuilla sekä epäterveellisellä ruoalla. Herkuttelu saattaa luoda hetkellisen mielihyvän tunteen, mutta liiallinen mättäminen saattaa lopulta vaihtuakin huonoksi omaksi tunnoksi, joka johtaa pahan olon noidankehään. Kohtuudella herkuttelu on tietysti kokonaan eri juttu ja toisinaan myös hyvin suotavaakin!

5. Toimi

Älä jää laakereillesi makaamaan ja märehtimään vaan tee asioille jotain! Selvitä, miksei elämä tunnu luistavan, lisää vähän öljyä paikkoihin, jotka reistailevat ja pistä homma luistamaan!

6. Puhu

Istahda alas esimerkiksi erikoiskahvien kera ja puhu tunteistasi ja ajatuksistasi perheenjäsenille, poikaystävälle tai ystäville. Asioiden ääneen sanominen auttaa sinua itseäsikin ymmärtämään tuntemuksiasi paremmin ja samalla saatat löytää niihin ratkaisunkin ihan puoli vahingossa. Ja on aina hyvä muistaa, että jaettu suru on vain puolikas suru!

7. Naura

Naura itsellesi, muille (tietenkin hyväntahtoisesti), hölmölle elokuvalle, yksin tai yhdessä ystäviesi kanssa. Tässä yhteydessä voi puolestaan todeta, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! Naura vatsalihaksesi kipeiksi (hyvää keskivartalotreeniä) ja jatka nauramista niin kauan, että alkaa itkettää, jotta päästään takaisin ensimmäiseen kohtaan, jolloin sekä mielesi että kehosi puhdistuu. Naurujooga.net-verkkosivuilla kerrotaan nauramisesta seuraavaa: "Nauramisen aiheuttamat kemialliset reaktiot kehossa tasapainottavat stressin, jännityksen, pelon, turhautumisen, ärtymyksen ja vihan aiheuttamia kemiallisia reaktioita kehossa; nauraminen auttaakin purkamaan kyseisiä negatiivisia tunteita ja niiden vaikutuksia."

8. Hemmottele

Itseäsi - mieltäsi sekä kehoasi. Laittaudu nätiksi, kuuntele musiikkia, lähde shoppailemaan, ota kuuma suihku tai kylpy, lakkaa kynnet, tee virkistävä kasvonaamio, käytä lempihajuvettäsi, sauno, kuori vartalosi, polta kynttilöitä, lue kirjaa tai tee vaikkapa tehohoito hiuksillesi. Kukapa nyt ei mielummin nättinä surisi! Ja näin vältytään myös potentiaaliselta mielipahalta, joka saattaisi syntyä peiliin katsoessa, kun on itkenyt silmänsä turvoksiin.

9. Helli

Rutista omaa lemmikkiäsi tai pikkusisarustasi tai hankkiudu poikaystäväsi, isosisaruksesi, parhaan ystäväsi tai vanhempasi halaukseen. Halaaminen auttaa kummasti, kun on paha olla. Itselläni tulee ainakin halaamisesta sellainen tunne, ettei tarvitse pärjätä yksin vaan toinen on tukena ja siinä vieressä sinua varten.

10. Ajattele

Positiivisesti. Pyri tarkastelemaan asioita eri kulmista ja koita nähdä kaikessa jotain positiivista. Esimerkiksi ikävän painaessa käännä paha olo ja suru niin, että oikeastaan on vain hyvä, että on ikävä, koska sitten osaan arvostaa yhteisiä hetkiä läheisteni kanssa monin verroin enemmän.

Minulla on ollut nyt muutaman päivän ajan sellainen fiilis, ettei mikään tuntunut luistavan. Kaksi työtä, kahdeksan työvuoroa viikossa, aivojen rasittaminen uuden kielen opettelemisella ja kielellä pärjääminen, kiire, ikävän tunne, epäkohtelias vuoropäällikkö töissä, kylmyys, se aika kuukaudesta, liian lyhyet yöunet ja väsymys, pientä nuhan poikaista, riittämättömyyden tunne, lyhenevät päivät, nälkä ja sanaharkkaa läheisen ihmisen kanssa. Ei luista, ei! Tänään pyrin kuitenkin ottamaan omista neuvoistani vaarin ja saavuttamaan jälleen rentoutuneen sekä hyvän olon.

Oikein loistavaa sekä luistavaa sunnuntaita ja marraskuun viimeistä jokaiselle teistä!

Kuvat: Weheartit

Black spaghetti strap jumpsuit

Heippa ihanat!

Täytyy nyt heti alkuun kiittää teitä ahkerasta vuorovaikutuksesta tuolla blogin kommenttiboksin puolella. Blogeissa viime kesänä ja syksynä vallinneesta kommenttikadosta onkin ollut jo ihan tarpeeksi puhetta kollegojeni blogeissa, joten minä en aio paasata siitä sen enempää, mutta yhdyn vahvasti muiden bloggaajien ajatuksiin siinä, että on se vaan niin palkitsevaa ja motivoivaa, kun teiltä tulee sitä palautetta ja kommenttia. Kun ei me näitä blogeja kuitenkaan ihan vaan itseämme varten kirjoitella ;-) Kiitos teidän, minun motivaatio on ainakin tällä hetkellä tämän blogin suhteen ihan huipussaan ja tekisi mieli toteuttaa kaikki teidän toiveenne ja pyrkiä koko ajan keksimään uusia kivoja postausideoita :-D Esimerkiksi ruokapäiväkirjaa on toivottu tasaisin väliajoin, joten maanantaina aloitin rustailemaan ylös jokaisen nautitun suupalan. Ensi viikolla päästään sitten yhdessä tarkastelemaan, mitä sitä onkaan tullut suuhunsa pistettyä...

Sitten muihin aiheisiin! Lupasin nimittäin kertoa siitä uudesta työstäni teille. En tiedä, mistä aloittaisin, mutta aloitetaan vaikka siitä, että se on kirjaimellisesti makein työpaikka ikinä! Minulla oli reilu viikko sitten ensimmäinen työpäiväni pienessä, suloisessa saksalaisessa suklaapuodissa. Työtehtävääni kuuluu jälleen Aushilfenä eli kiireapulaisena työskentely, joten teen normaalisti ihan vaan muutamaa vuoroa viikossa, mutta tarpeen vaatiessa enemmän. Vuodenaika kyseiselle työlle on kuitenkin idyllinen, koska joulun lähestyessä myös suklaan kulutus moninkertaistuu. Työpäivät suklaapuodissa ovatkin nostattaneet joulufiilikseni jo kokonaan uudelle tasolle. Suklaapuodissa työporukkamme on lämmin ja ystävällinen, työympäristö kuin suoraan elokuvasta kaikkine tuoksuineen, makuineen ja pienine suklaisine koristeineen ja työtehtäväni mielekkäitä, ja tunnen oloni tarpeelliseksi. Eikä työsuhde-eduissakaan ole mitään valittamista, sillä saamme syödä surutta viallisia suklaakonvehteja työvuorojemme aikana sekä päivän päätteeksi viedä niitä kotiin ilahduttamaan myös perheitämme. Eli kovaa itsehillintää tämä työ kylläkin vaatii, ettei mene päivät pelkäksi mässäilyksi. Tämä uusi työ on tehnyt minut viime päivinä todella onnelliseksi. En tiedä, olisiko juurikin niillä töissä nautituilla suklaakonvehdeilla jotain vaikutusta asiaan, koska eikös suklaan sanota vapauttavan endorfiinejä, jotka ovat hyvän olon hormoneja lisäten mielihyvän tunnetta ja vähentäen kipuja.

Kuvissa tällä kertaa päälläni on uusi jumpsuit, joka sopisi mielestäni täydellisesti esimerkiksi pikkujouluihin puettavaksi. Olen edellisinä vuosina toteuttanut tähän aikaan vuodesta postauksen, johon olen koonnut kollaasiin erilaisia pikkujoulu outfitteja, jotka miellyttävät silmääni. Kiinnostaisiko teitä vastaavanlainen postaus myös tänä vuonna?

Jumpsuit & Jacket Sheinside.com (gifted), Watch Michael Kors, High heels From Florida

Oo siellä jossain mun

Kaukosuhde kuulostaa kovin kaukaiselta, yksinäiseltä ja pelottavaltakin, mutta oman kokemukseni mukaan sitä se ei kuitenkaan ole. Ennen leikkiin ryhtymistä pyörittelin mielessäni kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Pelkäsin ja ikävöin jo etukäteen. Ensimmäiset viikot olivat raskaimmat. Pahin ikävä iski usein iltaisin. Se saattoi puristaa rintaa, tuntua palalta kurkussa tai saada jopa voimaan pahoin. Pikkuhiljaa siihen kuitenkin turtui. En tiedä totuinko ikävään vai lopetinko ikävöimästä, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen, ettei ikävä tuntunut enää pahalta. Tämä herätti minussa monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä: "Miksen ikävöi?", "Onko tämä normaalia?" etc. Uusi elinympäristö ja uusi elämäntilanne, jossa jokainen päivä toi mukanaan jotain uutta ja jännittävää olivat paikanneet ikävän tunteen.

Palattuani Suomeen lomalle ikävä valtasi minut uudelleen. Totuin jälleen yhdessäoloon, ja pelkkä ajatuskin loman loppumisesta ja paluusta Saksaan alkoi jollain tasolla ahdistaa, vaikka toisaalta odotinkin kovasti paluuta oman arkeni pariin. Ensimmäinen viikko Suomi-lomani jälkeen on tuntunut jälleen raskaalta. Olo on ollut yleisesti ottaen hieman alakuloinen (tosin tällä hetkellä päällä on myös se aika kuukaudesta, kun mieliala saattaa vaihdella ihan muistakin syistä..), ja tuntuu kuin täytyisi nyt ensin taas hetken aikaa totutella tähän elämään täällä Saksassa, ennen kuin arki alkaa taas soljua eteenpäin miellyttävästi omalla painollaan.

Olemme seurustelleet paremman puoliskoni kanssa vähän päälle 4,5 vuotta. Näihin yhteisiin vuosiimme on mahtunut sekä ylä- että alamäkiä, mutta kaikesta huolimatta olemme porskuttaneet yhdessä eteenpäin. Aloimme seurustelemaan niin pieninä poikasina, että olemme tavallaan kuin yhteenkasvaneet. En osaisi edes kuvitella, miltä tuntuisi olla ilman toista tai miltä tuntuisi olla sinkku, kun en ole sitä oikeastaan koskaan ollut. En nimittäin koe eläneeni kovinkaan villiä sinkkuelämää silloin 14 vuotiaana :-D Viime vuodet Suomessa vietimme todella tiiviisti yhdessä poikaystäväni kanssa ja periaatteessa asuimmekin yhdessä, koska yökyläilimme joka yö vuorotellen kummankin luona. Nykyinen tilanne, että näemme toisiamme vain muutaman kuukauden välein, on parisuhteessamme täysin uusi, mutta alkutaival on ainakin sujunut ongelmitta. Eipähän ole tullut riideltyä lähes ollenkaan, kun taas Suomessa yhdessä päivittäin elellessämme saatoin valitettavasti saada riidan aikaiseksi melkeinpä mistä tahansa turhasta asiasta, jos satuin olemaan huonolla tuulella, nälkäinen, väsynyt, stressaantunut tai mitä milloinkin...

Siksi en aina voikaan käsittää, miten ihmeessä olen ansainnut rinnalleni sellaisen henkilön, joka toivoo minun onneani niin paljon, että on valmis tinkimään omasta onnestaan sen vuoksi. V nimittäin oli se henkilö, joka kannusti minua tarttumaan unelmiini ja kokeilemaan siipiäni maailmalla. Hän ei asettunut sanallakaan unelmieni esteeksi, vaan kannusti ja rohkaisi minua. En olisi varmaan ikinä saanut lähdetyksi, jos hän olisi ollut muuttoani vastaan. Uskon että olisin myöhemmin katunut syvästi, jos en nyt olisi ottanut ja lähtenyt maailmalle. Kuvitelkaapa itsenne tilanteeseen, jossa joutuisitte viettämään viikot puolustusvoimien hoivissa metsässä leireillä, ja sitten päästessänne vihdoin kotiin viikonloppulomille teitä ei olisikaan oma kulta vastassa, vaan hän liihottelisi maailmalla näkemässä ja kokemassa kaikkea uutta ja mahtavaa. Itse ainakin voisin kuvitella sen syövän miestä, ja naista varsinkin. Enkä voi siksi muuta kuin olla kiitollinen poikaystävälleni, joka jaksaa silti iloita puolestani kaikesta, mitä olen päässyt täällä kokemaan ja näkemään.

Arki kaukosuhteessa on opettavaa. Sitä oppii pärjäämään ja elämään yksikseen, mutta samalla oppii myös arvostamaan toista ja yhteistä aikaa kokonaan eri tavalla. Armeija on rajoittanut yhteydenpitoamme paljon, mutta niin se olisi vaikka asuisin Suomessakin. Kun alokkaat viettävät leiriviikkoa metsässä, ei sieltä paljoa soitella skypellä tai lähetellä Whats App -viestejä. Ja sitten kun poikaystäväni pääsee viikonloppulomille, saattaa hänellä olla harrastuksensa puolesta vaikkapa koko viikonlopun mittainen pelimatka edessä. Joinakin viikkoina yhteydenpito saattaa olla siis aivan minimissä. Sitä vastoin sitten taas toisina viikkoina Whats App laulaa, lähettelemme paljon kuvia tekemisistämme ja soittelemme videopuheluita Skypellä. Emme ole ottaneet turhaa stressiä yhteydenpidosta juurikin armeijan takia, mikä on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä asia. Tärkeintähän kuitenkin loppupeleissä on se, että me molemmat tiedämme meillä siellä jossain olevan se "mun" odottamassa jälleen seuraavaa tapaamista. 

Kaukosuhteessa on omat haasteensa, mutta minun mielestäni näinkin pitkän seurustelun jälkeen on ehkä ihan hyväkin vähän testata sitä omaa parisuhdettaan. Uskon että suhde kestää kyllä väliaikaisen välimatkankin, jos se on kestääkseen. Ja jos ei se kestä, niin sitten niin on tarkoitettu. Kaukosuhteessa ei voi muuta kuin pyrkiä nauttimaan jokaisesta suodusta yhteisestä hetkestä täysin rinnoin ja tekemään niistä hetkistä niin unohtumattomia, että niiden voimin jaksaa sitten odottaa taas seuraavaa kertaa. Ja se, että tiedän, ettei tämä tilanne ole lopullinen, helpottaa kummasti. Tämän seikkailuni jälkeen ehdimme taas viettää aikaa yhdessä kyllästymiseen asti ja alkaa vaikkapa taas riitelemään ihan niistä arjen turhista pikkuasioistakin, haha ;-)

Floral Kimono

Heippa ihanat!

Jälleen on tultu sunnuntaihin. Vitsit, miten tämä aika lentääkään! Kohta varmaan huomaan, että mennään jo joulussa. Minulle sunnuntaiaamut symboloivat pitkiä yöunia, herkullisia aamiaisia sekä rauhassa laittautumista päivää varten mielellään lempimusiikin soidessa sopivalla äänenvoimakkuudella siinä taustalla. Eilen illalla nukkumaanmennessäni (n. kello kaksi yöllä, hupsista!) pistin ensin herätyskellon soimaan kahdeksaksi, koska ajattelin aloittaa sunnuntaiaamuni reippaasti kuntosalitreenillä ennen töihin lähtöä. Hetken päästä tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, hapuilin puhelimeni pimeässä käsiini ja siirsin herätystä puolellatoista tunnilla. Uni on tärkeää, ja jos on mahdollisuus nukkua hyvin, se kannattaa tehdä! Tämän päivän treeni sai luvan siirtyä unen tieltä illalle tehtäväksi.

Aamulla herättyäni kietaisin uuden sifonkisen kimononi ympärilleni ja tallustin aamutossujeni pehmentämin askelein keittiöön, laitoin teeveden kiehumaan ja aloin valmistamaan itselleni aamiaista. Muu perhe oli lähtenyt heti aamusta asioille, joten sain nauttia hiljaisesta talosta vain koiramme seuranani. Avasin Spotifystani "Emotion"-soittolistani, joka sisältää kaunista, rauhallista sekä rentouttavaa musiikkia, ja hämmästelin samalla keittiön ikkunasta näkyvää sumua, joka oli nielaissut sisäänsä koko alla olevan laakson.

Kimono Choies.com (gifted)

Aamiaisen jälkeen suuntasin koiramme, Ellin, kanssa aamulenkille, jonka jälkeen laittauduin (en aivan niin rauhassa kuin olisin toivonut voivani) edessä olevaa työpäivää varten. Täydellinen sunnuntaiaamu takana siis!

Kokeilin aiemmin tällä viikolla aamiaisena uutta tuorepuuroreseptiä, joka osoittautui toimivaksi, joten ajattelin jakaa sen myös teille!

Granaattiomena-vadelma-mangotuorepuuro

♥ makeuttamatonta soijamaitoa

♥ täysjyvä kaurahiutaleita

♥ mangoa

♥ vadelmia

♥ granaattiomenan siemeniä

♥ raejuustoa

♥ hunajaa

Valmistus: Sekoita edellisenä iltana yhteen soijamaito, kaurahiutaleet, loraus hunajaa, vadelmat ja soseutettu mango. Pistä seos yön yli jääkaappiin turpoamaan ja valmistumaan. Aamulla lisää puuroon raejuusto sekä granaattiomenan siemenet. Päälle voit heittää esteettisistä syistä mangoviipaleita, vadelmia, raejuustoa ja granaattiomenan siemeniä.

Tuorepuuron edut:

♥ Puuroa ei tarvitse keittää, jolloin säästyy monia ihmiselle terveellisiä ainesosia.

♥ Ainekset saavat muhia ja valmistua yön yli jääkaapissa, jolloin maut ovat voimakkaampia

♥ Tuorepuuro on kiireisten aamujen pelastus, koska se odottaa aamulla valmiina jääkaapissa.

Tällä hetkellä minulla onkin kova into kokeilla erilaisia tuorepuuroja, joten voisin aina silloin tällöin jakaa niiden reseptejä, jos löydän/keksin hyviä.

Koira vaiko koristetyyny..?

Sain eilen illalla reilu puoli tuntia ennen työvuoroni alkua jälleen puhelun, ettei minua tarvitakaan töissä. Jo toinen kerta tällä viikolla! Todella tylsää, mutta ystäväni sanoivat, ettei se johdu minusta vaan on täysin normaalia Aushilfenä työskenteltäessä. Tuntuu vain melko epäreilulta, että olen varannut koko lauantai-iltani töille, ja sitten minulle vain ilmoitetaan, ettei tarvitsekaan tulla. Minun on kuitenkin turha valittaa, koska saan olla todella kiitollinen, että minulla edes on töitä täällä ja että joku palkkaa minut, vaikkei saksan kielitaitoni olekaan täydellinen.

Vapaaillan johdosta kutsuin kaksi ystävääni meille istumaan iltaa teekupposten ääreen ja syömään banaanipannukakkuja. Tämä oli molempien ystävieni ensikosketus banaanipannukakkuihin, mutta hyvin maistuivat!

Lisukkeina oli tarjolla mangoviipaleita, vanilijajäätelöä, kanelista omenamuusia, vadelmia ja banaaniviipaleita.

Istuimme iltaa pitkälle yöhön asti tyttöjen juttuja jutellen. Perheeni saavuttua tuttavaperheen luota kylästä oli meidänkin jo korkea aika painua pehkuihin. 

Kokonaisuudessaan minulla on takana hyvin rauhallinen ja rentouttava viikonloppu, johon on kuulunut paljon unta, hyvää ruokaa, ystävien kanssa olemista, urheilua, siivoamista sekä huoneeni sisustamista sekä elokuvien katselua.

Nyt työt kutsuvat! Rentouttavaa sunnuntain jatkoa teille :-)

Treenaamisestani

Reippaat lauantaihuomenet!

Olenkin jo pitkään lupaillut teille postausta treenaamisestani. En vain ole oikein tiennyt, kuinka sen toteuttaisin, jonka johdosta sen tekeminen on sitten aina siirtynyt eteenpäin odottamaan parempia ideoita. Nyt kuitenkin tartuin tuumasta toimeen ja ajattelin mennä sieltä, mistä aita on matalin ja aloittaa ihan vaan helpoimman kautta kertomalla yleisesti treenaamisestani. Myöhemmin voisin vaikapa toteuttaa erilaisia treenipostauksia esimerkiksi osa-alue kerrallaan tai kotitreenipostauksia etc. Ihan teidän mielenkiinnostanne riippuen, joten toiveita saa, ja pitääkin laittaa! :)

Treenaan tällä hetkellä säännöllisen epäsäännöllisesti n. 4-6 x viikossa. Useinmiten viisi. Olen jakanut treenini eri päivillä suurin piirtein näin:

Päivä 1. Jalat: pääpaino on etu- ja takareisissä sekä pohkeissa.

Päivä 2. Kädet: koko hoito yhdellä kerralla.

Päivä 3. Keskivartalo: vatsalihakset, kyljet ja selkä laitteissa tehtynä.

Päivä 4. Jalat: pääpaino on pepussa.

Päivä 5. Kädet/keskivartalo: käsien tiettyjen osa-alueiden treenaamista esimerkiksi ojentajat + hauikset tai olkapäät + yläselkä etc. ja vatsalihas-, kylki- ja selkäliikkeitä lattialla tai erilaisten välineiden kanssa tehtynä.

Päivä 6. Extrapäivä: teen usein lempiliikkeitäni, koko kroppaa kuormittavia liikkeitä tai sellaisia liikkeitä, joista olen luistanut viikon aiemmilla treenikerroilla.

En kuitenkaan aina pitäydy täysin suunnitelmissani vaan treenaan omaa kroppaani kuunnellen. Jos esimerkiksi jalat ovat vielä edellisen treenin jäljiltä kipeät, vaihtuu jalkapäivä esimerkiksi keskivartalotreeniin. Tai jos ei tee mieli treenata käsiä vaihtuu esimerkiksi käsi-/keskivartalotreeni jalka-/keskivartalotreeniksi. Pyrin treenaamaan monipuolisesti eri kehon osa-alueita sekä keksimään ja kokeilemaan säännöllisin väliajoin uusia liikkeitä sekä treenimalleja, jotta treeni pysyisi mielenkiintoisena sekä mielekkäänä.

Näiden treenien lisäksi pyrin aloittamaan aamuni kevyellä n. 30 minuutin mittaisella hölkkälenkillä viiniviljelmien välissä koiramme kanssa. Jos aamulenkki jää syystä tai toisesta välistä, juoksen yleensä n. 10 minuuttia juoksumatolla ennen treenini alkua. Toisinaan saatan tehdä molemmat, jotta saan kunnon lämmön ylle ennen treeniä.

Minulla on ollut jo pitkään tapana suunnitella viikon treenini aina etukäteen joko edellisen viikon lopulla tai uuden viikon alussa. Kun treenit on kirjattu kalenteriin ylös, niille löytyy huomattavasti helpommin aikaa ja treenisuunnitelmia tulee myös noudatettua paremmin. Esimerkiksi jos tiedän, että edessä on kiireinen työviikko, voin jo etukäteen merkata koska käyn vetämässä aamulla hölkkälenkin ja käsitreenin ja koska illalla töiden jälkeen salilla jalkapäivän. Jos ei ole minkäänlaista suunnitelmaa valmiina, saattaa helposti käydä niin että väsymys vie raskaan työpäivän jälkeen voiton ja ilta kuluu televisiota tai läppärin ruutua tuijottaen.

Musiikki - tuo uskomattoman hieno keksintö, joka tuo lisäpuhtia treeniin kuin treeniin! Minulla on Spotifyssa oma soittolista, jolta löytyy hieman menevämpää musiikkia juurikin juoksulenkeille tai salitreeneihin.

Top, bag & shoes Nike, Leggins H&M

Suomessa asuessani kiidin pyörällä salilleni n. 3 minuutissa. Täällä Saksassa asumme viinimäen rinteessä, joten olen suosiolla jättänyt pyöräilyn pois laskuista, mutta kävellen pääsen salilleni n. 10 minuutissa. Ylläolevasta kuvasta näette, miltä näyttävät maisemat treenimatkani varrelta. Ei paha! Tosin tämä kuva on jo reilun kuukauden vanha, joten ei täällä enää noin vihreää ja vehreää ole.

Menomatka salilleni on mukavasti pelkkää alamäkeä, mutta kotimatka onkin sitten kokonaan toinen juttu.. Voitte vaan kuvitella, miltä tuntuu tampata tätä mäkeä ylös jalkapäivän jälkeen. Uskon kyllä vahvasti, että juurikin tämän mäen ansiosta olen saanut lisää lihasta jalkoihin ja peppuun, koska tätä on tullut ravattua edestakaisin parhaillaan kaksikin kertaa päivässä. Hyötyliikunta kunniaan!

Lauantaiaamui jatkuu seuraavaksi sängystä ylösnousemisella, aamupalan laittamisella, aamulenkillä koiran kanssa ja jalka-/keskivartalotreenillä kuntosalilla. Illalla suuntaan jälleen töihin. Aloitin tällä viikolla muuten uuden työn, josta kuulette lisää myöhemmin. Nyt minulla on täällä Saksassa kaksi työpaikkaa, joissa toimin apulaisena. Esimerkiksi eilen työskentelin klo: 14-18 uudessa työpaikassani ja klo: 18-23 vanhassa työpaikassani ravintolassa, huh!

Ihanaa viikonloppua teille! 

Michael Kors boots

Lähetti toi tällä viikolla kotiovellemme kauan odotetun paketin..

Paketista paljastuivat Michael Korsin talvisaappaat, jotka tilasin Amazonista muutama viikko takaperin. Koko idea lähti siitä, että Saksaan muutettuani pistin kaikki talvisaappaani, Geoxin saappaita lukuunottamatta, niiden kunnosta riippuen joko kirpputorille, kierrätykseen tai roskakoriin. Näin marraskuussa alkoi siis talvikenkätarve olla jo aika kova. Siskoni teki reilu kuukausi sitten huippulöydön Zalandon alennusmyynneistä löydettyään itselleen sopivat Michael Korsin lasten talvisaappaat ja vieläpä hyvin edulliseen hintaan. Tämän innoittamana aloin itsekin selailla Korsin lasten talvikenkämallistoa. Ja kappas, silmiini osui nämä täydelliset yksilöt!

Valitsin suurimman mahdollisen koon, numeron 37, joka osoittautuikin väljemmäksi kuin olin arvellut, muttei se onneksi talvikengissä ole ihan niin justiinsa. Voipahan sitten talvipakkasilla pukea hieman paksummatkin sukat jalkaan.

Täällä Etelä-Saksassa saamme nauttia parhaillaan upeasta syksyn värikirjosta.

Trench coat  Sheinside.com (gifted), Boots, Bag & Watch Michael Kors, Jeans Zara, Scarf & Gloves H&M

"Jatkuva ilo on vaarallista, jatkuva suru on rasittavaa, jatkuva onni on petollista, yksi kerrallaan on miellyttävää."

Aamulla auringon säteiden tulviessa ikkunoista sisään päätimme, ettemme lähdekään normaalille aamulenkillemme viiniviljelmien väliin, vaan suuntasimme kotikaupunkimme suurimpaan puistoon, Schloßparkiin, jossa maisemat ovat kuin suoraan maalauksesta. Samalla nappasimme asukuvat uusista saappaistani sekä trenssistäni.

Rakastuin uudessa trenssissäni erityisesti vyössä sekä kauluksessa oleviin tummansinisiin yksityiskohtiin. 

Tänä iltana minulla piti olla töitä, mutta pomoni lähetti minulle juuri viestiä, ettei apuani tarvitakaan tänään. Jaahas. Mitähän sitä sitten keksisi.. 

Hauskaa illan jatkoa teille! :-)